Sitä saa, mitä mittaa

Olisiko mielenterveyden mittaroinnissa aika siirtyä pahoinvoinnin raportoinnista hyvinvoinnin rakentamisen seurantaan ja voimavarojen luontiin?

Ennaltaehkäisyyn panostaminen voi olla epäkiitollista hommaa, mikäli ei pidä huolta siitä, että pystyy osoittamaan investoinnin tuottavuuden. Keskeinen osa tuottavuutta on käytetyn palvelun tai tehdyn toimenpiteen vaikutus: mikä konkreettinen muutos tapahtuu ihmisissä tai rakenteissa käytettyjen resurssien ja toteutuneen tekemisen seurauksena?

Mittaaminen on inspiroivaa tekemistä sillä ennen kuin pystyy kunnolla mittaamaan, pitää pystyä jollain tasolla kuvaamaan yhteinen näkemys vaikutusketjuista. Jos näitä vaiheita ei osaa kuvata, tuskin pystyy löytämään mielekkäitä mittauskohteitakaan.

Ennakoivilla mittareilla luodaan tulevaisuutta

Työhyvinvoinnin ja työterveyden mittauskulttuuri on aiemmin painottunut vahvasti peräpeilimittarointiin: on raportoitu toteutuneita käyntejä, käytettyjä euroja ja sairauspoissaoloja. Onneksi viime vuosina katse on kääntynyt enemmän ennakoivien mittareiden suuntaan.

Uskallathan mitata? Silläkin uhalla, että se voi osoittaa jonkun toiminnan hyödyttömyyden.

Ennakoivia mittareita voi löytää esimerkiksi työpaikan työolosuhteiden seurannasta tai mittaamalla prosesseja, jotka tähtäävät mielen hyvinvoinnin kehittämiseen.

Laajat työhyvinvointi- tai organisaatiokulttuurikyselyt eivät välttämättä pysty tuomaan toimivaa mittaria työpaikan mielen hyvinvoinnin nykytilanteen arviointiin. Joistakin kyselyistä löytyy kuitenkin sopivia kysymyksiä esim. työpaikan psykologiseen turvallisuuteen liittyen. Tätä kysymyskokonaisuutta seuraamalla saa itselleen hyvän työkalun tehtyjen toimenpiteiden organisaatiovaikutuksen seurantaan.

Prosessimittarit kertovat työpaikan arkikäytäntöjen todellisuudesta. Jos esihenkilöiden aktiivisuus 121-keskusteluiden pitämiseen ei kehity, tuskin kehittyy myöskään vuorovaikutus, jota tarvitaan mielen hyvinvointia rakentavaan johtamiseen. Entä mitä tapahtuu organisaatiokehittämisen puolella? Löytyyhän työpaikaltasi organisaatiokehittämisen prosesseja, joita mitata?

Ennaltaehkäisyyn panostaminen tutkitusti fiksua

Mielen hyvinvointia kehittävän kannattaa kuunnella tarkalla korvalla myös mielen hyvinvointia tukevien palvelujen käyttäjien arvioita ja kokemuksia. Miten palveluita käyttävien työkyky tai mielen hyvinvointi on kehittynyt palvelun myötä? Suosittelevatko käyttäjät palvelua? Entä tapahtuuko palvelun myötä pysyviä muutoksia vai haihtuuko vaikutus seuraavassa mieltä haastavassa tilanteessa?

Kestävän hyvinvoinnin rakentamisen näkökulmasta mielen hyvinvoinnin mittaamiseen olisi hyvä vakiinnuttaa seurantamittari ennaltaehkäisevien ja hoitavien investointien suhteesta. Mitä enemmän suhdetta saadaan ennaltaehkäisyn hyväksi, sitä todennäköisemmin tehdyt investoinnit säilyttävät tehonsa.

Jos kaikki resurssit laitetaan oireiden hoitoon, ei päästä voimavarojen kehittämisen polulle.

Mittaaminen voi alkuun tuntua vaikealta, mutta kun sen makuun pääse, ei siitä enää halua eroon. Moni abstraktilta tuntuva ilmiö muuttuu hetken yhteisen pohdinnan jälkeen ihan selkeäksi ja mitattavaksi. Kannustan mittarointiin siitäkin syystä, että selvitykset osoittavat mielen hyvinvointiin investoimisen tuottavan erinomaista tuottoa – keskimääräinen ROI oli Deloitten selvityksessä 5:1.