Mielen hyvinvoinnin mittarit – sitä saa, mitä mittaa?

Heltti

Mielenterveyden mittarointi on ottamassa suuntaa pahoinvoinnin raportoinnista kohti hyvinvoinnin rakentamisen seurantaa ja voimavarojen luontia. Ennaltaehkäisy vaatii tarkkaa mittarointia, jotta voidaan osoittaa investoinnin tuottavuus ja luoda kestävää hyvinvointia.

Mittaaminen ei ole vain pakollinen paha, vaan myös inspiroivaa tekemistä. Ennen kuin voimme kunnolla mitata, meidän on kyettävä kuvaamaan yhteinen näkemys vaikutusketjuista. Ilman tätä perustaa mittauskohteiden löytäminen voi olla haastavaa. Olisiko mielenterveyden mittaroinnissa aika siirtyä pahoinvoinnin raportoinnista hyvinvoinnin rakentamisen seurantaan ja voimavarojen luontiin?

Ennakoivilla mittareilla luodaan tulevaisuutta

Työhyvinvoinnin ja työterveyden mittauskulttuuri on aiemmin painottunut vahvasti peräpeilimittarointiin: on raportoitu toteutuneita käyntejä, käytettyjä euroja ja sairauspoissaoloja. Onneksi viime vuosina katse on kääntynyt enemmän ennakoivien mittareiden suuntaan.

Ennakoivia mittareita voi löytää esimerkiksi työpaikan työolosuhteiden seurannasta tai mittaamalla prosesseja, jotka tähtäävät mielen hyvinvoinnin kehittämiseen.

Laajat työhyvinvointi- tai organisaatiokulttuurikyselyt eivät välttämättä pysty tuomaan toimivaa mittaria työpaikan mielen hyvinvoinnin nykytilanteen arviointiin. Joistakin kyselyistä löytyy kuitenkin sopivia kysymyksiä esim. työpaikan psykologiseen turvallisuuteen liittyen. Tätä kysymyskokonaisuutta seuraamalla saa itselleen hyvän työkalun tehtyjen toimenpiteiden organisaatiovaikutuksen seurantaan.

Prosessimittarit kertovat työpaikan arkikäytäntöjen todellisuudesta. Jos esihenkilöiden aktiivisuus 121-keskusteluiden pitämiseen ei kehity, tuskin kehittyy myöskään vuorovaikutus, jota tarvitaan mielen hyvinvointia rakentavaan johtamiseen. Entä mitä tapahtuu organisaatiokehittämisen puolella? Löytyyhän työpaikaltasi organisaatiokehittämisen prosesseja, joita mitata?

Jos kaikki resurssit laitetaan oireiden hoitoon, ei päästä voimavarojen kehittämisen polulle.

Ennaltaehkäisyyn panostaminen tutkitusti fiksua

Mielen hyvinvointia kehittävän kannattaa kuunnella tarkalla korvalla myös mielen hyvinvointia tukevien palvelujen käyttäjien arvioita ja kokemuksia. Miten palveluita käyttävien työkyky tai mielen hyvinvointi on kehittynyt palvelun myötä? Suosittelevatko käyttäjät palvelua? Entä tapahtuuko palvelun myötä pysyviä muutoksia vai haihtuuko vaikutus seuraavassa mieltä haastavassa tilanteessa?

Kestävän hyvinvoinnin rakentamisen näkökulmasta mielen hyvinvoinnin mittaamiseen olisi hyvä vakiinnuttaa seurantamittari ennaltaehkäisevien ja hoitavien investointien suhteesta. Mitä enemmän suhdetta saadaan ennaltaehkäisyn hyväksi, sitä todennäköisemmin tehdyt investoinnit säilyttävät tehonsa.

Mittaaminen voi alkuun tuntua vaikealta, mutta kun sen makuun pääse, ei siitä enää halua eroon. Moni abstraktilta tuntuva ilmiö muuttuu hetken yhteisen pohdinnan jälkeen ihan selkeäksi ja mitattavaksi.

Kannustamme mittarointiin siitäkin syystä, että selvitykset osoittavat mielen hyvinvointiin investoimisen tuottavan erinomaista tuottoa – keskimääräinen ROI oli Deloitten selvityksessä 5:1.

Poimi tästä vinkit

4 vinkkiä mielen hyvinvoinnin mittaamiseen

  1. Mittaaminen inspiroi toimintaa: Mittaaminen ei ole vain velvollisuus vaan myös työkalu, joka avaa mahdollisuuden havaita konkreettisia muutoksia ja tehdä oikeita päätöksiä.
  2. Ennakoivat mittarit luovat tulevaisuutta: Siirtyminen ennakoiviin mittareihin mahdollistaa reagoinnin ennen ongelmien syntymistä ja tulevaisuuden rakentamisen.
  3. Prosessimittarit paljastavat todellisuuden: Käytännön realismin saavuttamiseksi on tärkeää seurata prosesseja ja arvioida tehdyillä toimenpiteillä saavutettuja vaikutuksia.
  4. Kestävän hyvinvoinnin rakentaminen tutkitusti fiksua: Ennaltaehkäisyyn panostaminen ja käyttäjien arvioiden kuunteleminen ovat avainasemassa kestävän hyvinvoinnin rakentamisessa. Mittari investointien suhteesta auttaa varmistamaan tehokkuuden ja kestävyyden.

Uskallathan mitata? Silläkin uhalla, että se voi osoittaa jonkun toiminnan hyödyttömyyden.