Työelämän murros: kolme teesiä pohdittavaksi työpaikoille

Tanja Lappi

Väitän, että ajatustyön luonne ja työelämä muuttui silloin vuonna 1995, kun matkapuhelimet tulivat koko kansan kouraan, internetistä tuli tärkeä tiedonhakuväline ja ensimmäiset meilit lähetettiin. Meneillään on nyt juuri vähintääkin yhtä suuri murros. Tässä kirjoituksessa nostan kolme tärkeää pointtia, joihin kiinnittää huomio juuri nyt työn tekemisen näkökulmasta.

Muistatteko, mitä tapahtui vuonna 1995? Kyllä, Suomi voitti lätkän MM-kultaa. Matkapuhelimet tulivat koko kansan käteen, ensimmäiset sähköpostit lähetettiin, internetistä tuli tärkeä tiedonhakuväline ja Suomi liittyi Euroopan unioniin. Väitän, että työelämä muuttui silloin. Tavoitettavuus, tiedon räjähdysmäinen lisääntyminen, kilpailun kiristyminen muuttivat silloista työelämää. Ajatustyöhön tuli joukko uusia työkaluja, digitalisaation aalto alkoi kasvaa.

Nyt ollaan vähintäänkin vastaavan työelämämurroksen äärellä. Yhtäkkiä kaikki ajatustyöntekijät työskentelevät hybridimuodossa, osa pääosin etänä, osa enemmän perinteisesti konttorilla. Erilaisten etätyökalujen käyttö on olennainen osa työtä. Ihmisiä johdetaan hybridisti. Työ on irtautunut paikasta ja osalla myös ajasta, sillä ajatustyötä voi yhtä hyvin tehdä Helsingissä, Rovaniemellä, Espanjassa tai San Franciscossa.

Kolme teesiä ajatustyön murroksesta – oletko samaa mieltä?

Työterveyslaitoksen tutkimusryhmä on tuottanut Help-hankkeessaan mielenkiintoisia teesejä, jotka itse tunnistan ja rikastan lisäksi omilla havainnoilla ja asiakkaiden ajatusten innoittamana.

Ajatustyö on itsenäistynyt ja esihenkilötyö yksilöllistynyt

Itse lisäisin tähän vielä yhden i-alkuisen sanan: Ajatustyössä ollaan myös entistä itsekkäämpiä.
Työn itsenäisyys vaatii uusia taitoja johtaa omaa työtään, tehdä itsenäisemmin päätöksiä ja ohjata omaa ajankäyttöä. 

Esihenkilöiltä vaaditaan aivan uusia johtamisen taitoja. Miten varmistaa, että etätyössä työt sujuvat ja työkyky on riittävä? Ja miten viestitään niin, että sekä toimistolla olijat, hybridiä tekevät että etätyössä olevat saavat saman määrän esihenkilöpalveluja ja tieto kulkee?

Samalla puhe kääntyy helposti siihen, mikä minun arkeni kannalta on parasta. Olisiko minulle tänään helpointa olla kotona, jäisinkö koko viikoksi mökille…ajatellaanko silloin työn sujuvuuden ja työyhteisön kannalta asioita vai ohjaako päätöksenteko oma mukavuus?

“Tärkeä kysymys sekä ajatustyöntekijöille, esihenkilöille että johdolle on: miten varmistetaan uudessa hydribielämässä työn sujuvuus, työyhteisöön kuulumisen tunne ja työyhteisön yhteisten päämäärien saavuttaminen.”

Tanja Lappi

Digitalisaatio on kiihtynyt – miten kaikki pysyvät mukana ja mihin rutiinityöstä vapautunut aika käytetään?

Sen voimme jokainen kokea omassa työssämme. Kaksi näkökulmaa digitalisaatioon puhututtavat juuri nyt.

Miten varmistetaan, että kaikki pysyvät digitalisaation vauhdissa mukana. Ajattelehan henkilöä, joka on ollut useamman vuoden vanhempainvapaalla ja palaa syksyllä 2023 takaisin työhön. Työntekemisen tavat ovat hyvin erilaiset kuin syksyllä 2019. Hyvä harjoitus itsekullekin miettiä, mikä kaikki on oikeasti muuttunut? Ja miten varmistumme, että kaikki ovat työn muutoksessa mukana.

Toinen kysymys liittyy ajankäyttöön. Mitä tapahtuu, kun tekoälyn hyödyntäminen vapauttaa aikaa rutiinityöstä. Ajattele vaikka luennon pitämistä. Voit kysyä tekoälyltä ideoita, pyytää korjaamaan tekstiä johonkin suuntaan, tuottamaan uniikkeja kuvia ja kääntämään esityksesi eri kielille. Itsellesi jää enemmän aikaa. Käytätkö ajan ajattelemiseen, uusien ideoiden tuottamiseen, verkostoitumiseen työkavereiden tai yhteiskumppanien kanssa, uuden oppimiseen vai tuotatko lisää samoja vanhoja tuotoksia. Ja toinen samaan aiheeseen liittyvä kysymys on, kuka vapautuvasta ajasta saa hyödyn: sinä, asiakkaasi vai työnantajasi?

Tutkimusnäyttöjen mukaan näyttäisi siltä, että pitkään jatkunut, pääasiallinen etätyö uuvuttaa.

Jatkuva etätyö uuvuttaa – kolme vaikutusmekanismia

Tutkimusnäyttö vaikuttaa aika yksimieliseltä: pitkään jatkunut, pääasiallinen etätyö uuvuttaa. Itse ajattelisin, että vaikutusmekanismeja on ainakin kolme. 

  1. Etätyössä päivät sujuvat aika monotonisesti, ellei asiaan kiinnitä erityistä huomiota. Normaali työn tauottaminen, toimistolla tapahtuvat siirtymiset neukkarista toiseen puuttuvat, saatetaan istua samassa asennossa koko päivä. Palaveriputket teamissä ilman taukoja kuormittavat mieltä ja kehoa.
  2. Ruudun tuijottaminen ja sen kautta tapahtuva vuorovaikutus kuormittaa aivoja normaalia, kasvotusten tapahtuvaa kommunikaatiota enemmän. Me emme ole luotuja ruudun tuijottamiseen, ihmisten tunnetilojen lukemiseen sen kautta saatika kun monesti samaan aikaan teemme vielä jotakin muuta kognitiivisesti kuormittavaa. Aivomme kaipaavat kohtaamisia.
  3. Ja kolmas vaikutusmekanismi liittyy ihmisten välisiin kohtaamisiin. Me saamme muista ihmisistä energiaa. Tunnetila tarttuu, hymy saa hymyilemään, innostunut ihminen luo ympärilleen positiivista energiaa. Vain livenä oleminen tuottaa aidot ja voimakkaat tunnekokemukset.

Jos mietit, haluatko kannustaa ihmisiä toimistolle vai pitäisikö sinun jopa määrätä heidän työskentelytapojaan jollakin tavalla, muista että etätyössä on riskinsä.

POHDITTAVAKSI

Pohdi näitä työpaikallasi

Ajatustyön murrosta on tärkeää työstää työpaikallasi koko työyhteisön, tiimien, esihenkilöiden ja johtoryhmän kesken, jotta saatte kokonaiskuvan miten ajatustyön murros vaikuttaa juuri teidän työpaikkaanne. Mihin reagoida? Mitä ennakoita? Miten murros muuttaa työn tekemistä ja sen tapoja?

Keskustele ainakin näistä teeseistä:

  • Digitaalisaatio kiihtyy – pysymmekö kaikki mukana, vai tunnistammeko työpaikallamme edelläkävijöitä tai junasta jääviä? Miten pidämme kaikki mukana?
  • Miten ja mihin hyödynnämme rutiinitöistä vapautuvan ajan, kun olemme saaneet valjastettua hommia tekoälylle?
  • Miten suhtaudumme pitkään jatkuvaan pääsääntöiseen etätyöhön?
  • Miten johtaminen meillä muuttuu työelämän muuttuessa? Millaiset osaamiset, kyvykkyydet ja ominaisuudet nostamme johtajan tärkeimmiksi vahvuuksiksi jatkossa?

Tutustu tämän artikkelin kirjoittajaan

Olen Tanja Lappi, yksi Heltin perustajista ja toimin Heltissä hyvinvointipalveluiden eteenpäin viejänä. Sydämeni sykkii asiakasrajapinnassa käydyille keskusteluille, vanhojen totuttujen tapojen kyseenalaistamiselle ja uusien asioiden innovoinnille.

Minuun saattaa ajoittain törmätä myös työterveyspsykologin roolissa koutsaamassa Heltin jäseniä. Olen intohimoinen nukkumisen ja liikunnan puolesta puhuja, ja vapaa-ajan inhohimoni kohdistuvat vaihdellen päiväuniin ja treenaamiseen.

Huomasitko jo nämä?

Tietoa kirjoittajasta Henna Ojala