”Kaiken se kestää” – Johtajan supersankarimyytistä kohti kestävää johtamisen perustaa

Yhä edelleen elää vahvana myytti johtajaksi syntymisestä, jolloin nimityksen jälkeen esihenkilö pärjää luontaisilla kyvyillään, odottaessaan seuraavan vuosittaisen johtamiskoulutuksen alkamista. Samaan aikaan tutkimustulokset huutavat johtamisen laadun merkitystä ja vaikutusta tulokseen, henkilöstön sitoutumiseen ja asiakastyytyväisyyteen. Miten kasvetaan tasapainoiseen johtamisrooliin ja rakennetaan kestävä johtamisen perusta? Miten vältetään “mahdottomaan yhtälöön” törmääminen, jossa esihenkilöllä ei ole osaamista, keinoja eikä tukea oman onnistumisen varmistamiseksi?

Johtamisen kehityspolulla ei tule koskaan valmiiksi – mutta aina voi tulla paremmaksi. Jotta voi johtaa erilaisia ihmisiä, erilaisine persoonallisuuksineen ja tarpeineen, on tunnettava omat persoonallisuuden piirteet ja toimintaamme ohjaavat arvot, motivaattorit ja ajattelumallit. Teemme jatkuvasti arjessa valintoja ja päätöksiä tiedostamatta, mihin aikaisempiin kokemuksiin ja käsityksiin ne pohjautuvat. 

Oman johtamisen kehittäminen kytkeytyy aina itsetuntemukseen

Mitä enemmän esihenkilö on reflektoinut itseään, preferenssejään ja toimintamallejaan, sitä todennäköisemmin hän on myös tietoisesti valinnut, millaista johtamista haluaa toisille tarjota ja mille periaatteille se perustuu. Oman arvopohjansa työstänyt sekä motivaatiotekijänsä tunnistava ja sanoittava johtaja näyttäytyy toisille johdonmukaisena johtajana, jonka toimintaa pystyy ennakoimaan. 

Onko toisten kokemus toiminnastani yhteneväinen oman käsitykseni kanssa? 

Itsetuntemus edellyttää omien reagointi- ja työskentelytapojen tunnistamista sekä niiden tarkastelua eri näkökulmista. Johtajakin tarvitsee psykologisesti turvallisen paikan, jossa voi seurauksia pelkäämättä reflektoida rehellisesti itseään. Missä tilanteissa vahvuuteni ovat voimavarani ja millaisia varjoja niihin liittyy? Mitä haavoittuvuuden puoltani en halua toisille paljastaa ja mihin se silloin johtaa? 

Jos ei johda itseään, voiko johtaa toisiakaan?

Johtamistehtävään kohdistuu paitsi roolin mukaisia vastuita ja tehtäviä, myös johdettavien suunnasta tulevia odotuksia, osin myös epärealistisia odotuksia. Ei ole tavatonta, että esihenkilö ensimmäisessä johtamistehtävässään yrittää täyttää kaikki ilmaistut ja sanattomat odotukset, pitää samalla toista jalkaa asiantuntijaroolissa, törmäten lopulta tilanteen mahdottomuuteen. Ihmisen mielelle on luontaista, että teemme sitä, jonka koemme palkitsevaksi ja jonka uskomme pystyvämme suorittamaan riittävän menestyksekkäästi. Usein se on sitä, mitä olemme tehneet ennenkin.

Jotta voi johtaa toisia onnistumiseen, tarvitsee ensin johtaa itseään. Esihenkilön tarvitsee suunnitella työtään ja ottaa aikaa ajatella, jotta omassa mielessä on kirkkaana oman roolin keskeisin fokus. Mikä priorisoituu omalla tehtäväkentälläsi? Mitkä ovat niitä tehtäviä, joita kukaan muu ei voi roolinsa puolesta tehdä? Millä tekemisillä on suurin vaikutus toisten onnistumiseen ja tavoitteiden saavuttamiseen? Kirkas fokus auttaa delegoimaan ja rajaamaan omalle työpöydälle tarjottuja tehtäviä. Fokus myös pakottaa tunnistamaan, millaisia johtamisen rakenteita tarvitsen, jotta voin johtaa toisia onnistumiseen.

Itsensä hyväksyminen ei tarkoita kehittymisen pysähtymistä

Johtamistehtävä on vaativa tehtävä, jossa tarvitsee johtaa sekä asioita että ihmisiä. Esihenkilön odotetaan olevan erehtymätön, paineen kestävä, oikeudenmukainen, organisoitunut ja ihmisläheinen. Pääsääntöisesti esihenkilöillä on valtava halu täyttää toisten odotukset hyvin. Samaan aikaan esihenkilötehtävään siirtyvät kokevat saavansa aivan liian vähän tukea ja ohjausta. 

Myötätuntoinen suhtautuminen itseen mahdollistaa tilanteen avoimen tarkastelun ja oppimisen 

Esihenkilökin on ihminen, jonka ponnistelukyvyllä, resilienssillä, taidoilla ja osaamisella on rajansa. Vaikka järjellä ajatellen esihenkilöt tunnistavat, miten mahdotonta on vastata kaikkiin odotuksiin hyvin, riittämättömyyden tunne on monella jatkuva matkakumppani. Jotta asiat saavat oikeat mittasuhteet ja pystyy realistisesti tarkastelemaan omaa osallisuuttaan tapahtuneeseen, tarvitaan systemaattinen tapa pysähtyä ja tarkastella omaa tilannetta etäämpää, jotta asiat saavat oikeat mittasuhteet. 

Myötätuntoinen ja ymmärtäväinen suhtautuminen itseen ei ole velttojen pelastus, vaan tutkimusten mukaan keskeinen tekijä jatkuvan oppimisen polulla ja huippujohtajien takana. Kun ymmärrät ihmisen mielen toimintaa ja suhtaudut myötätuntoisesti myös itseesi, pystyt avoimemmin tarkastelemaan tapahtunutta ja omaa toimintaasi, keskustelemaan siitä toisten kanssa ja oppimaan tapahtuneesta. Mikä on sinun reflektiopaikkasi?

Mindyn mielenhuollon Johtajuuden tuki -valmennuspaketit on suunnattu esihenkilöille, tiiminvetäjille ja erilaisissa muissa johtotehtävissä työskenteleville. Valmennukset auttavat tuulettamaan ajatuksia, purkamaan arjen tilanteita sekä kehittymään johtajana. Tutustu Mindyyn.