Supervoimana itsemyötätunto

Tytti Kuusinen

Itsensä hyväksyminen ja myönteinen minäkuva vahvistavat hyvinvointia. Silti itsekriittisyys ja erityinen vaativuus itseä kohtaan ovat nykyajan vahvoja ilmiöitä niin työ- kuin siviilielämässä. On paradoksaalista, että ihminen on keskimäärin kriittisempi itseään kuin muita kohtaan. Toisten epätäydellisyyttä on helpompi ymmärtää kuin kohdata omat syyllisyyden tunteet.

Itsemyötätuntoinen ihminen suhtautuu itseensä kuten hyvään ystävään: kannustavasti, rohkaisevasti, tunteita kohdaten ja käsitellen. Itsemyötätunto on myös sitä, että osaa laittaa rajat sekä ympäristölle että itselleen, kokee oikeudekseen huolehtia niin fyysisestä kuin psyykkisestä terveydestään ja tunnistaa omat ydinarvonsa, joiden mukaan pyrkii elämään ja tekemään päätöksiä.

Ole itsesi paras kaveri – myös huonoina hetkinä.

Minä riitän

Elämämme tärkein suhde on suhde itseemme. Omia ajattelu- ja toimintatapoja ei välttämättä halua kohdata, mutta voisiko motiivina olla myös ajatus siitä, että itsetuntemusta kehittämällä kehittää myös kykyään olla yhteydessä muihin ihmisiin? Itsemyötätunto ei ole itsekkyyttä tai itsesääliä.

Iso askel itsemyötätunnon kehittymisessä tapahtuu, kun pystyy näkemään oman arvonsa ilman suorituksia. Olen riittävä tällaisena kuin olen enkä vasta sitten kun olen saanut to do -listan tehtyä.

Taito muiden joukossa

Itsemyötätuntoa voi kehittää muuttamalla omaa sisäistä puhettaan. Itsekriittinen “Taas epäonnistuin” kannattaa vaihtaa lempeämpään tsemppaukseen “Tämä oli hyvää harjoitusta, ensi kerralla onnistun paremmin”. Itsemyötätuntoa kehittämällä vähentää kuin huomaamatta myös riittämättömyyden kokemusta. Epätäydellisyys on elämässä normaalia.

 Itsemyötätunto ei ole ominaisuus, joka on tai ei ole meissä, vaan se on yksi tunnetaito muiden joukossa ja siinä voi kehittyä paremmaksi. Itsemyötätuntoa kehittäviä ja sisäistettyjä uskomusjärjestelmiä purkavia harjoituksia tehdään turvallisessa ympäristössä mielen ammattilaisen kanssa esim. Heltin mielenhuollon valmennuksissa.

Itsensä hyväksyminen ja myönteinen minäkuva vahvistavat hyvinvointia. Silti itsekriittisyys ja erityinen vaativuus itseä kohtaan ovat nykyajan vahvoja ilmiöitä niin työ- kuin siviilielämässä. On paradoksaalista, että ihminen on keskimäärin kriittisempi itseään kuin muita kohtaan.

Iso askel itsemyötätunnon kehittymisessä tapahtuu, kun pystyy näkemään oman arvonsa ilman suorituksiA: Olen riittävä tällaisena kuin olen enkä vasta sitten kun olen saanut to do -listan tehtyä.