Mikä työn privaelämää myllertää?

No mikäpä ei myllertäisi? Viimeisen parin vuoden aikana meistä jokainen on pyöritellyt epäuskoisena päätään ja pohtinut mitähän vielä voisi tulla vastaan. On ollut maailmanlaajuista pandemiaa, sotatila yllättävänkin lähellä ja uudenlaista pelottelulla käytävää vaikuttamissodankäyntiä. Pitäisi huolehtia taloudesta, sähkönhinnasta ja tulevaisuudesta samalla kun pitäisi hoitaa työt, kotihommat, harrastukset ja sosiaaliset suhteet.

Mitä ihmettä tästä kaikesta pitäisi ajatella? Moni huokailee, että välillä sitä vaan tekisi mieli sulkea uutiset, sosiaalinen media ja koko internet. Osa suhtautuu huolettomasti ja päivä kerrallaan. Toisille jatkuva varpaillaanolo on henkisesti kuormittavaa, kun se ihan perusarkikin tuntuu vaativan ihan tarpeeksi.

Vaikka maailma muuttuu, niin ihminen pysyy samana. Ihminen on edelleen ajatteleva ja tunteva. Positiiviset ja negatiiviset muutokset ja epävarmuus vaikuttavat eniten mieleen ja sen hyvinvointiin.

Miten privaelämä ja sen erilaiset tilanteet näkyvät organisaatiossasi ja työyhteisössäsi?

Miksi privaelämän merkitystä pitää ymmärtää yhä paremmin myös työpaikoilla?

Ihmisellä on sama pää töissä ja kotona. Huolet ja paineet kotona vaikuttavat töihin ja toisinpäin.

• Ajatustyössä pää on nyt ja tulevaisuudessa se tärkein työkalu. Kipeä polvi ei heikennä ajatustyöläisen työkykyä – mutta kodin tai työn vuoksi kuormittunut mieli voi pahimmillaan johtaa työkyvyttömyyteen.
• Ajatustyö ei monestikaan katso aikaa eikä paikkaa. Siksi on mahdoton ajatus, että työpaikalla huomioitaisi vain työhön liittyvät asiat. Kaikkeen työpaikalla ei voida kuitenkaan vaikuttaa. Työssä johdetaan työtä ja työarjesta voidaan tehdä ihmisen hyvinvointia lisäävä. Muuhun arkeen ei työssä voida vaikuttaa, mutta sitä on hyvä ymmärtää.
• Aivoja ei saa laitettua napista päältä pois työajan jälkeen vaikka haluaisi. Ihminen ei ole kone – ei nyt eikä tulevaisuudessa. Ajatustyötä ei voi johtaa kuten teollisuuden koneita. Siksi työpaikoilla on yhä tärkeämpää ymmärtää paremmin ihmisen mieltä, johtaa mielen hyvinvointia ja ymmärtää millaisin keinoin voidaan tukea työkykyä tai jopa sitä muuta arkea.