Ajankohtaista

Johanna Ojala-Oksala | 20.4.2020

Mielenterveyden häiriöt yleisin työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen syy

Suuri osa mielenterveysdiagnoosin saaneista ei päädy sairauslomalle. Tilanne, jossa jäädään sairauslomalle ja toisinaan lopulta työkyvyttömyyseläkkeelle tietyn mielenterveysdiagnoosin vuoksi, johtuu paljolti työn luonteesta ja vaatimuksista. Vaatimukset, jotka yksi työntekijä kokee innostavan haastavina, toinen saattaa kokea ylivoimaisina. Eri aloilla työn kannalta kriittinen terveys sijaitsee kehon eri osissa. Rakennustyöntekijä ei voi tehdä töitä jalka paketissa, tietotyöntekijälle jalka paketissa työskentely on mahdollista.

Eläketurvakeskuksen tiedotteen (8.4.2020) mukaan mielenterveyden syyt nousivat tuki- ja liikuntaelinsairauksien ohi työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen syinä ensimmäistä kertaa. Erityisesti nuorten ja lähellä eläkeikää olevien naisten masennuksen vuoksi myönnetyt eläkkeet ovat lisääntyneet viime vuosina.

Työstressin on todettu vaikuttavan sekä masennukseen että tuki- ja liikuntaelimistön sairauksiin, jotka ovat yleisimmät työkyvyttömyyden aiheuttajat. Työstressi lisää lisäksi todennäköisyyttä sairausläsnäoloon (töissä ollaan sairaana) ja ennenaikaiseen eläkkeelle siirtymiseen. Naiset jäävät työkyvyttömyyseläkkeelle aikaisemmin kuin miehet. Tämä saattaa johtua siitä, että miehillä on useammin taloudellisesta mahdollista jäädä eläkkeelle ennenaikaisesti ja vapaaehtoisesti. Naisilla tämä on usein mahdoton vaihtoehto hoitovapaavuosien aiheuttaman pienen eläkkeen vuoksi.

“Roolit voivat olla epäselviä niin työelämässä kuin kotona”

Sukupuoliroolien vaikutukset

Eläketurvakeskuksen mukaan alle 35-vuotiaiden ja yli 60-vuotiaiden naisten masennusperusteiset eläkkeet ovat lisääntyneet merkittävästi. Jos alle 35-vuotias on hetken poissa työelämästä mielenterveysperusteisesti, takaisin liikkuvaan junaan hyppääminen on vaikeaa, koska työnantaja saattaa nähdä poissaolojakson epäilyttävänä. Sekä alle 35-vuotiaat että yli 60-vuotiaat naiset pitävät huolta, ensimmäiset joko lapsistaan tai vanhemmistaan, jälkimmäiset lapsenlapsista ja mahdollisesti omista vanhemmistaan.

Kahtiajako näkyy myös tämän hetkisen koronaepidemian aikana: video- ja puhelinvastaanotoilla erityisesti naiset kantavat huolta siitä, ehtivätkö tehdä kaikki suunnitellut työt lasten ollessa kotona. Ilmeisesti naiset vastaavat lasten tarpeisiin työpäivän aikana useammin kuin miehet. Vaikka miehet ovat ottaneet kotona aktiivisempaa roolia kuin entisinä aikoina oli tapana, vastuuta kotitöistä kantavat silti edelleen naiset enemmän kuin miehet.

Roolit voivat olla epäselviä niin työelämässä kuin kotona. Aikaisemmin naisen rooli oli selkeä ja pääasiassa kotirooli, kun taas miehen rooli oli olla töissä. Todennäköisesti suurimmilta rooliepäselvyyksiltä vältyttiin. Nykyisin työelämä odottaa yhtä lailla miehiltä ja naisilta ymmärrettävästikin 100 %:n työpanosta. Naisten kaksoistaakka työn ja perheen yhteensovittamisen haasteena on kuitenkin todellinen, uraa tekevillä naisilla puhutaan jopa kolmoistaakasta (työ, perhe ja ura).

“Yhä useampi ilmaisee haluavansa tehdä lyhennettyä työaikaa”

Lyhennetty työaika

Olen huolestunut siitä, että yhä useampi jäsen ilmaisee haluavansa tehdä lyhennettyä työaikaa, vain muutamaa päivää viikossa. Syynä ei valitettavasti ole se, että haluttaisiin downshiftata siksi, että se on trendikästä ja mukavaa, vaan siksi, että on pakko. Downshiftausta suunnitteleva ei halua joutua unettomuuskierteeseen, työuupua, sairastua tai erota stressin seurauksena. Useimmiten elämän hidastajat ovat korkeasti koulutettuja naisia, mikä saattaa vahvistaa entisestään vanhoja sukupuolirooleja.

Työnantajan suhtautumisen downshiftaustauolta tai sairauslomalta palaaviin tulisi olla luottavainen ja kannustava, koska huoltosuhteen heikkenemisen myötä työikäiset olisi pidettävä työelämässä melkeinpä hinnalla millä hyvänsä. Downshiftaaja voi tehdä saman tien pidempää päivää, kunhan pidetään huoli, että työntekijä ei palaa samanlaiseen työtilanteeseen kuin mistä aikoinaan otti vapaata. Koska yleensä mikään ei muutu, jos mitään ei muuteta!

Masentunut voi palata usein töihin ensin osa-aikaisesti ja voinnin kohentuessa siirtyä tekemään täyttä päivää. Osa-aikainen työn tekeminen mahdollistaa voimien keräämisen ja vaikkapa Kelan kuntoutuspsykoterapiassa käymisen samanaikaisesti. Pitkiä sairauslomia pitäisi välttää, koska riski työkyvyttömyyseläkkeeseen on tällöin suurentunut.

“Työntekijän vaikutusmahdollisuuden kokemusta voidaan lisätä antamalla sanavaltaa”

Esimiestyön rooli työeläkeriskin ennaltaehkäisyssä

Kuormittava työ ja työstressi suurentavat sukupuolesta riippumatta työeläkeriskiä, samoin vaikutusmahdollisuuksien puute. Vaativa työ yhdistettynä vähäisiin vaikutusmahdollisuuksiin lisää työkyvyttömyysriskiä entisestään. Sosiaalisen tuen puute ja epäoikeudenmukaisuuden kokemukset ovat myös yhteydessä työkyvyttömyyseläkeriskiin.

Työnantaja voi tehdä oman osansa huoltosuhteen kunnossa pitämiseksi: Työntekijän vaikutusmahdollisuuden kokemusta voidaan lisätä antamalla sanavaltaa omaa työtä koskevissa päätöksissä: vapautta päättää miten ja missä tekee työnsä, päätöksentekomahdollisuuksia siitä, miten työssään oppii ja kehittyy tai miten taitojaan hyödyntää. Työn kuormittavuutta ja stressaavuutta voidaan vähentää aikapaineen kohtuullistamisella sekä keskeytysten ja häiriöiden minimoimisella. Lisäksi kokemus työsuhteen pysyvyydestä ja kielteisten muutosten epätodennäköisyydestä pienentää stressin kokemista. Oikeudenmukaisuuden kokemusta lisäävät tasa-arvoinen, ystävällinen ja arvostava käytös. Hyveitä, joita aivan kaikkien on syytä toteuttaa!

Johanna Ojala-Oksala

Johanna Ojala-Oksala: Johanna Ojala-Oksala on työterveyspsykologi, työ- ja organisaatiopsykologian erikoispsykologi PsL, työnohjaaja STOry, prosessikonsultti, kriisipsykologian asiantuntija, työyhteisösovittelija ja opettaja. Johannalla on erityisosaamista vaikeiden vuorovaikutustilanteiden ja kriisitilanteiden selvittelyssä sekä työn ja perheen yhteensovittamiseen liittyvissä haasteissa.