Yksin yhdessä

Yksinäisyys on työelämäilmiö, johon meistä jokainen voi vaikuttaa. 

Muistatko, miltä tuntui istua nurkassa tai jäähypenkillä jotain väärää tehtyään? Muista eristäminen ja yksin oleminen on meille ihmisille tehokas rangaistusmuoto siksi, että se tuntuu niin pahalta. Työelämässä yksinäisyys on koronavuosien jälkeen yhä suurempi mielen hyvinvointia uhkaava tekijä. Helsinki Mission tekemän Työelämän yksinäisyys 2022 barometrin mukaan joka neljäs kokee yksinäisyyttä työyhteisössään. Tutkimuksista tiedetään myös, että yksinäisyyden kokemus on vahvassa yhteydessä masennuksen ja ahdistuksen kokemuksiin. On verrattu, että yksinäisyyden terveysvaikutus on sama kuin 15 savuketta päivässä sauhuttelevan.

Riko annettuja rooleja

Yksinäisyyden yleisyys tuntuu erityisen pahalta siksi, että meistä jokainen pystyisi sitä estämään. Me kaikki kaipaamme nähdyksi tulemista ja porukkaan kuulumista. Löytyisikö sinulta sosiaalista rohkeutta käyttäytyä työpäivän aikana valtavirrasta poiketen? Olisitko sinä se, joka kysyy kuulumiset porukan hiljaisimmaltakin tai reagoi palaverissa esitettyyn mielipiteeseen, joka on tapana ohittaa? Yksinäisyyden kierteen katkaisemiseksi tarvitsemme kipeästi näitä työelämän rohkelikkoja.

Käyttäytymistämme ohjaa työpaikan kulttuuri ja laumaeläiminä sopeudumme siihen nopeasti. Jos tiimiin on pesiytynyt sosiaalista ulossulkemista – tahallista tai tahatonta – vaatii sen katkaiseminen rohkeutta.

Yksinäisyys tuottaa tässä myönteistä ja energistä ulosantia korostavassa työelämässä erityistä häpeää. Miksi minä en ole se tiimin ilopilleri, miksi olen saanut tällaisen roolin? Yksinäisyydessä paradoksaalista on se, että se syö omaa pystyvyyden kokemusta ja muokkaa ihmistä vielä herkemmäksi ja varovaisemmaksi. Jos on paljon yksin, ei myöskään tule harjoitelleeksi erilaisia vuorovaikutustilanteita. 

Vahvista tunnetason yhteyttä

Yksinäisyyttä voi myös kokea vaikka on jatkuvasti muiden ihmisten ympäröimänä. Jos ei tunnetasolla pysty kokemaan samankaltaisuutta työyhteisön kanssa, tuntee itsensä helposti erilaiseksi. Työpaikoilla on myös yhä enemmän sellaisia syväasiantuntijoita, jotka ovat lajityyppinsä ainoita edustajia. Yksinäisyys voi kummuta tällaisesta ammatillisesta erilaisuudesta: porukasta ei löydy ketään, kenen kanssa voisi samalla tasolla sparrailla asioita. Työpaikan yksinäisin ihminen saattaa olla myös joku johtoryhmästä.

Yksinäisyys syö motivaatiota ja heikentää sitoutumista työpaikkaan. Siksi sitä kannattaa kitkeä paitsi henkilökohtaisilla valinnoilla, myös rakenteellisilla teoilla. Rakenteellista syitä yksinäisyyden syntymiseen on esim. huono perehdytys, esihenkilötyön puutteet ja jatkuvat muutokset. Näihin työnantajan on helppo tarttua.

Organisaatioiden vahvuus ei ole yksilöissä vaan yksilöiden välisissä suhteissa. Esihenkilönä voit vaikuttaa yksinäisyyden vähenemiseen vahvistamalla tiimisi vuorovaikutusta ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Aloitetaan jo tänään, ei huomenna!