Unilääkkeet: elinikäinen koukku, hetken helpotus vai suurta huijausta?

Unihaasteessa on tultu vaiheeseen, jossa on otettava järeät keinot käyttöön ja apuun on huudettu lääkäriä. Vaikka äkillisen elämänmuutoksen aiheuttama unettomuus on luonnollinen reaktio ja kuuluu tilapäisenä ilmiönä tavalliseen elämään, on joskus harkittava lääkehoitoa. Uskaltaako unilääkettä ottaa? Entä, jos ongelma vain pitkittyy lääkettä käyttämällä?

Mitä vähemmän lääkärillä on potilaalle aikaa, sitä varmemmin tämä lähtee vastaanotolta resepti kourassa.

Toki ei-lääkkeelliset keinot ovat ensisijaisia niin unettomuuden ehkäisyssä kuin hoidossakin. Toisaalta joskus unettomuuden hoitona voi olla lääkehoito, mutta ei suinkaan unilääkkeellä. Huono nukkuminen voi johtua kivusta, kutinasta, masennuksesta, yöllisestä virtsaamistarpeesta jne. Tällöin tunnistettavaan syyhyn kohdistettu hoito voi ratkaista uniongelmankin. Yleensä ratkaisu ei kuitenkaan ole näin helppo. Varsinaisia unilääkkeitä on monenlaisia ja tässä käydään läpi näistä pääryhmät ja käyttötarkoitukset.

Lyhytkestoisesta unettomuudesta on kokemusta lähes kaikilla. Jos lääkkeettömän hoidon keinot on käyty läpi ja päiväaikainen vireystila alkaa merkittävästi kärsiä, ohjautuu keskustelu usein unilääkkeisiin. Mitä vähemmän lääkärillä on potilaalle aikaa, sitä varmemmin tämä lähtee vastaanotolta resepti kourassa. Joskus tämä on kuitenkin tarpeen, vaikka asiaa olisi puntaroitu perusteellisestikin.

Bentsodiatsepiinit ja niiden kaltaiset lääkkeet soveltuvat lyhytkestoisen unettomuuden hoitoon. Vaikutus alkaa nopeasti lääkkeen ottamisen jälkeen, teho nukahtamisen edistäjänä on melko hyvä eikä yleensä merkittävää aamutokkuraa esiinny. Bentsotkaan eivät aiheuta nuijanukutusta eli yönaikaista heräilyä saattaa esiintyä. Tämän lääkeryhmän käyttö suositellaan rajaamaan muutamaan iltaan, maksimissaan kahteen viikkoon yhtäjaksoisessa käytössä. Bentsoihin kehittyy nopeasti toleranssi eli otettu lääke ei ole enää lainkaan yhtä tehokas kuin hoidon alkuvaiheessa. Psykologinen riippuvuus on usein fyysistä suurempi ja mikäli pitkäaikaiseen käyttöön on ajauduttu, täytyy lääkityksen lopettaminen yleensä toteuttaa annosta hiljalleen pienentäen tai vähentämällä viikoittaisia lääkkeenottoiltoja. Näiden lääkkeiden haittoja ovat mm. kognitiivisten kykyjen heikentyminen, onnettomuusriski liikenteessä ja jopa dementiariskin nousu. Myös yhteisvaikutus alkoholin kanssa saattaa olla turmiollinen.

Mielenkiintoinen on tutkimustulos, jonka mukaan pitkään bentsoja käyttäneet ikäihmiset nukkuvat huonommin kuin muuten terveydentilaltaan samankaltaiset ikätoverit.

Lääkitykseen pitkäaikaisen unettomuuden hoidossa on syytä suhtautua suurella varauksella. Yli kolme kuukautta kestäneestä unilääkkeiden käytöstä on vain vähän tutkimustuloksia. Tästä syystä pitkäaikaisen unilääkkeiden käytön hyödyistä ei ole näyttöä, haitoista on. Yli 60-vuotiailla unilääkkeiden pitkäaikaiskäytön haitat ovat suurempia kuin hyödyt. Mielenkiintoinen on myös tutkimustulos, jonka mukaan pitkään bentsoja käyttäneet ikäihmiset nukkuvat huonommin kuin muuten terveydentilaltaan samankaltaiset ikätoverit, jotka eivät käyttäneet mitään unilääkkeitä.

Luomu-uni on parasta unta, mutta lääkkeilläkin on aikansa ja paikkansa.

Jos pitkäaikaisen unettomuuden hoitoon käytetään lääkitystä, löytyy mielekkäitäkin vaihtoehtoja. Väsyttävien masennuslääkkeiden ryhmästä mm. mirtatsapiini ja doksepiini ovat tällaisia. Tällöin käyttöannos on huomattavasti pienempi kuin masennuksen hoidossa. Nämä lääkkeet lyhentävät nukahtamiseen kuluvaa aikaa ja vähentävät yöheräilyä, mutta ongelmaksi saattaa muodostua liiallinen väsymys aamulla, jopa aamupäivällä. Myös muita lääkekohtaisia haittavaikutuksia voi olla, toisaalta eipä haitattomia lääkkeitä ole olemassakaan. Laadukkaaseen lääkärintyöhön kuuluu,että nämä asiat käydään läpi reseptiä kirjoitettaessa, ettei ikäviä yllätyksiä tapahdu. Lyhyen maininnan ansaitsevat vielä psykoosilääkkeet, joita saatetaan erityistilanteissa käyttää unettomuudenkin hoidossa ja osa potilaista niistä hyötyy. Tutkimusnäyttö on kuitenkin vähäistä ja nämä lääkkeet kannattaa pääasiassa varata varsinaiseen käyttötarkoitukseensa.

Melatoniini on tehokas aikaerosta johtuvan unettomuuden hoidossa.

Monelle tutuin apteekista haettava apu unettomuuteen on melatoniini. Se on tehokas aikaerosta johtuvan unettomuuden hoidossa ja pitkävaikutteisena versiona vaikuttaa olevan tehokas myös pitkäaikaisen unettomuuden hoidossa. Melatoniinin yleisin haittavaikutus on päänsärky. Merkittäviä sivuvaikutuksia ei pitkäaikaisessakaan käytössä ole havaittu ja lääke on säilyttänyt tehonsa hyvin.

Yhteenvetona todettakoon, että luomu-uni on parasta unta, mutta lääkkeilläkin on aikansa ja paikkansa. Tässäkin asiassa kannattaa välttää ehdottomuuksia, kohtuus kaikessa.

Ajatustyö

Unilääkkeet: elinikäinen koukku, hetken helpotus vai suurta huijausta?

Muutama minuutti vielä aikaa? Jatka lukemista näistä

Johtaminen

Kolme vinkkiä parempaan vuorovaikutukseen esihenkilöille

Ajatustyö

Oletko taitava oman mielesi johtaja?

Ajatustyö

Työuupumuskriisin toteamisesta toimintaan