Ajatustyö

heltti | 20.8.2015

Työajan pidennys tulisi käyttää työpaikkaliikuntaan

Mikäli ajatellaan, että työajan pidennys ei nosta tuottavuutta, kuten julkisessa debatissa viime aikoina on väitelty, niin voisiko työajan pidennyksen käyttää tehokkaammin kuin tekemällä samaa työtä enemmän? Hallitusohjelmassa lisätään lasten liikkumista tuomalla koulupäivään tunti liikuntaa, eivätkö myös aikuiset tarvitsisi samaa?

Ehdottaisin, että työnantajan tulisi tarjota työntekijälle mahdollisuutta liikuntaan työajalla. Käyttämällä esillä ollut 5% työajan pidennys työpaikkaliikuntaan, saataisiin positiivisia vaikutuksia monella osa-alueella:

1. Kansanterveys paranisi huomattavasti liikunnan laaja-alaisten terveysvaikutusten vuoksi.

Liikkumattomuus on yksi suomalaisten suurimmista terveysriskeistä. Nykyisen alhaisen lähtötason vuoksi voidaan jo vähäiselläkin liikunnan lisäämisellä saavuttaa huomattavia kansanterveydellisiä hyötyjä, kunhan liikuntamuodot valitaan oikein. Harvassa ovat  ne sairaudet, joihin sopivasta liikunnasta ei olisi apua.

Liikunnalla on osoitettu olevan sydän- ja verisuonisairauksia lievittävien vaikutusten lisäksi ainakin masennusta lievittävää ja muistisairauksia ehkäisevää vaikutusta. Myös tuki- ja liikuntaelimet tarvitsevat kestääkseen sopivaa rasitusta, sillä sekä raskas fyysinen työ että kevyt toimistotyö tarvitsevat vastapainoksi monipuolista liikuntaa. Näin ollen kaikki suurimmat ennenaikaisen eläköitymisen taustalla olevat sairaudet vähenisivät liikunnan lisäämisen myötä.

2. Kansantalous kiittäisi, sillä työvoiman tuottavuuden ja innovatiivisuuden kasvun lisäksi työkyvyttömyyseläkkeen ja sairaudenhoidon kustannukset laskisivat.

Liikkumattomuuden suoriksi kustannuksiksi on arvioitu 1-2 miljardia vuosittain, joka on kolmannes budjettialijäämästä. Mikä säästö vain liikkumista lisäämällä! Liikunnalla on myös suorat vaikutukset yksilöiden työkyvyn ylläpitoon ja siten myös työvoiman tuottavuuteen sekä ennenaikaisen eläköitymisen kustannuksiin.

Täten työajan pidentämisen käyttö liikuntaan voisi lisätä tuottavuutta jopa enemmän kuin vastaavan työajan lisäyksen käyttö saman työn tekemiseen. Lisäksi työpaikkaliikunnalla voitaisiin saavuttaa tuottavuuden kasvu ilman työajan pidentämisen negatiivista vaikutusta työn kysyntään.

Ei taida olla sattumaa, että Vanhasen ehdotukset eläkeuudistuksesta syntyivät Saariselän hangilla tai Soinin ministerisalkku päätettiin kävelyretkellä Helsingin keskustassa. Innovatiivisuuden ylläpitäminen vaatii luovia taukoja, ja kävely on hyvä tapa virkistyä kesken työpäivän. Työpaikkaliikunta edesauttaisi innovatiivisuutta, joka on teknologian kehityksen kautta lopulta talouskasvun tärkein moottori.

3. Terveyserot kaventuisivat.

Pienituloiset kuolevat Suomessa hyvätuloisia nuorempana. Yhtenä syynä tähän on pidetty elintapoja, kuten liikuntatottumuksia. Liikunnan lisäämisestä seuraisi positiivisia terveysvaikutuksia, jotka painottuen tällä hetkellä vähemmän liikkuviin, loiventaisivat väestön nykyisiä terveyseroja.

Ehdotuksella hallitus voisi saavuttaa tavoitteen tuottavuuden kasvusta, ja työntekijäpuoli saisi vastineeksi työkykyä ja terveyttä ylläpitävää toimintaa. Samalla väestön terveyserot pienentyisivät. Toteuttaminen on ongelmallista, sillä kaikille sopivaa ratkaisua voi olla mahdotonta löytää, kuten yhteiskuntasopimusneuvottelijat ovat huomanneet. Paikallisen tai liittokohtaisen sopimisen kautta voitaisiin löytää sopivat ratkaisut liikunnan toteuttamiseen. Pakko on myös huono lääke, jonka takia ehdotuksen tulisikin olla mahdollistava, ei käskevä.

Lopuksi: voiko liikunnan ilo syntyä muuten kuin liikkumisen kautta? Tarkoitus ei olisi aloittaa koululiikuntaa uudestaan, vaan löytää yhteinen tapa liikkua ja saada kansakunnan liikunta-aktiivisuus nousuun.

–  Tuomo Oikarainen

Kirjoittaja työskentelee Heltissä työterveyslääkärinä, harrastaa kansantaloustiedettä, mutta ei edelleenkään kuvittele ymmärtävänsä sitä. Blogitekstin ajatus syntyi työmatkaa pyöräillessä.