Organisaatioilmiöitä: Puhutaanko teillä mielestä?

Mitä sinulle tulee mieleen sanasta “terveys”?
Entä sanasta “mielenterveys”?

Pitäisikö näistä tulla samanlaisia mielleyhtymiä? Tähän en osaa sanoa oikeaa vastausta, mutta tämänkertainen Organisaatioilmiöitä käsittelee mielenterveyttä ja sitä, miten avoimesti siitä keskustellaan.

Jo jokusen vuoden ajan työpaikat ovat pyytäneet asiantuntijaluentoja työuupumukseen liittyen. Aiheina on ollut mm. työuupumuksen kehittyminen, sen ehkäiseminen ja työhyvinvoinnin edistäminen tai kuormituksen merkkien tunnistaminen. 

Vaikka työuupumus koskettaa monia ja on hyvin tärkeä puheenaihe, on se kuitenkin vain yksi osa mielenterveyden jatkumoa ja yksi oire muiden joukossa. Keskustelu onkin nähdäkseni laajentunut niin, että ymmärrämme ja uskallamme ehkä pikkuhiljaa puhua mielenterveydestä ja mielen hyvinvoinnista kokonaisempana ilmiönä.

Mielenterveys – meillä kaikilla on sellainen

Kiinnostavia esimerkkejä tästä näkyy omassa työssäni monella tavalla. Meillä on asiakkaita, joille teemme erilaisia in-house -psykologipalveluita, joiden tarkoitus on tukea joko yksittäisiä työntekijöitä, tiimejä, esihenkilöitä, HR:ää tai kaikkia näitä. Palvelun tuominen lähemmäs asiakkaan arkea (joissain tapauksissa meiltä käydään säännöllisesti asiakkaan toimistolla) tekee mielen hyvinvoinnista puhumisesta normaalimpaa. Olen myös kuullut, että palvelua mainostetaan työkavereille ja kerrotaan omista hyvistä kokemuksista.

Toinen selkeä merkki on tänä keväänä ollut erilaisten koulutusten pyytäminen nimenomaan mielenterveyden kärjellä, jotta ymmärtäisimme ja osaisimme sekä uskaltaisimme puhua mielenterveydestä ja mielen hyvinvoinnista. Aiemmin on puhuttu ehkä työhyvinvoinnista tai jo aiemmin mainitsemastani työuupumuksesta. Nyt on kuitenkin alettu rohkeasti käyttää sanaa mielenterveys. Ja hyvä niin, koska meillä kaikilla on sellainen ja sen vaaliminen tukee meitä niin työssä kuin muussakin elämässä.

Mielenterveys ei tarkoita vain mielenterveyden häiriöitä vaan se on laaja jatkumo, jossa ääripäiden lisäksi on paljon niiden välimaastoa. Liikumme kaikki elämämme aikana jatkuvasti eri kohdissa tätä jatkumoa. Ihan samalla tavalla, kun meillä on välillä fyysisiä vaivoja tai huippuhetkiä, jolloin treeni kulkee kuin unelma.

Moni saattaa edelleen kavahtaa ajatusta siitä, että oma mielenterveys ei aina ole siellä positiivisessa ääripäässä.

On tärkeää tunnistaa, mitkä asiat vaikuttavat mielemme hyvinvointiin ja toisaalta millä keinoin voimme sitä tukea, kun sille on tarvetta. Mutta ennen kuin pääsemme tähän, täytyy hyväksyä se, että mielenterveys ja mielen hyvinvointi eivät ole pysyviä tiloja. Moni saattaa edelleen kavahtaa ajatusta siitä, että oma mielenterveys ei aina ole siellä positiivisessa ääripäässä. Tähän voi vaikuttaa ajatus siitä, että mielenterveyden haasteet olisivat aina niitä ääripään ongelmia: vakavaa masennusta, ahdistuneisuutta, psykooseja. Kun muistamme, että jatkumolla on myös muita kohtia kuin paras ja huonoin, eivät pienet hälytysmerkit aiheuta enää paniikkia vaan niihin voidaan reagoida sopivilla muutoksilla.

Vapaata vuoropuhelua mielestä

Joskus omasta voinnista puhumisessa voi auttaa sopivan sanoituksen löytyminen. Saatetaan puhua jaksamisesta tai kuormittuneisuudesta mielenterveyden sijaan. Tai käyttää liikennevalovertausta: “Nyt oon ollut jonkin aikaa keltaisella, mietittäisiinkö jotain muutoksia tähän arkeen?”. Olipa sanoitus mikä tahansa, se auttaa tekemään mielen sisäisiä asioita näkyväksi. Fyysinen kipukaan ei välttämättä näy päälle päin ja muut eivät osaa ottaa sitä ehkä huomioon, ellemme kerro siitä. Samoin on henkisen kivun kohdalla. Kun uskallamme jakaa henkisen kivun kokemuksia, voimme samalla jo liikahtaa vähän vihreän suuntaan. Koska muiden ihmisten tuki on yleensä hyvin tärkeä mielenterveytemme kannalta. 

Joskus omasta voinnista puhumisessa voi auttaa sopivan sanoituksen löytyminen.

Taukojumppasovelluksiin on nyt jo tullut mukaan mielen hyvinvointia edistäviä harjoituksia, kuten mindfulnessia tai rentoutusta. Näiden lisäksi voisimme tehdä myös jotain, mikä tuottaa positiivisia tunnekokemuksia mutta samalla lisäisi aktiivisuutta, jolloin pääsisimme tyytyväisyyden ja rauhan lisäksi välillä kohti innostusta ja iloisuutta.

Mielenterveyttä ei tarvitse aina pohtia ongelmien kautta vaan on hyvä huomata, mikä tukee sitä.
Mieti siis esimerkiksi päivittäin, mikä tässä päivässä on ollut parasta? Mikä tuotti sinulle hyvää mieltä? Innostuitko jostain? Saitko uuden idean? Kiinnostuitko jostain? Autoitko jotakuta? 

Toivon, että voimme kaikki suhtautua mielemme uteliaan kiinnostuneesti. Tutkimalla ymmärrämme paremmin ja kun ymmärrämme paremmin, pystymme paremmin vaikuttamaan. Tämä on tuttua vähintään heille, jotka ovat joskus käyneet psykoterapiassa tai psykologin vastaanotolla tutkimassa oman mielen asioita. Toivon, että joskus eläisimme maailmassa, jossa näitä pohdintoja voi käydä myös kahvipöytäkeskustelussa – samaan tapaan, kun nyt juttelemme selkävaivoista tai salitreenistä.

• Artikkeli on osa Heltin Organisaatioilmiöitä -juttukokonaisuutta ja on sarjan 43. artikkeli. Organisaatioilmiöitä -sarjan uusin osa julkaistaan aina perjantaisin Heltin LinkedIn -sivulla ja ajoittain myös Heltin blogissa. Jos et halua missata seuraavaa Organisaatioilmiöitä -tekstiä, ota Heltin sivu seurantaan.
• Tämän viikon ilmiön jakoi Heltin organisaatiopsykologi, Mari Laari.
• Haluatko tilata Marin luennon mielen hyvinvoinnista työpaikallesi?
• Tutustu luentoihin ja mielen hyvinvointia tukeviin palveluihimme verkkokaupassamme.

Lue lisää ja tilaa Marin luento tästä