Palaverinähkystä työnimuun

Vietin kaksi päivää Jyväskylässä Nordic Business Forumissa. Tapahtumassa, jossa olivat kaikki. Josta puhuttiin ennen ja puhutaan jälkeen. Tapahtumassa, jossa Amerikka tuli hetkeksi Suomeen. Paljon hienoja ihmisiä, paljon mahtavia esityksiä, paljon energiaa ja hyvää pössistä.

Yksi asia jäi pohdituttamaan minua.  Keskustelin havainnostani muutamankin ihmisen kanssa, ja he jakoivat kanssani saman havainnon. Nordic Business Forum on yksi pohjoismainen suurimmista business-tapahtumista (ellei jopa suurin) ja ainakin Suomen mittakaavassa täysin ainutlaatuinen. Suurin osa osallistujakunnasta edusti PK-sektoria ja yrittäjiä, mikä toivottavasti kertoo siitä että yrittäjyydellä tämä maa nostetaan kasvuun. Mutta missä olivat kaikki suurten yritysten työntekijät ja erityisesti niiden johto?

Oma työhistoriani kulkee isosta pieniin ja niistä takaisin isoon ja sitten omaan startupiin. Viimeisestä urahypystä on sen verran lyhyt aika, että muistissa on vielä äärimmäisen hyvin työskentely konsernissa, Isossa Talossa. Jos muistelen omaa tapaani tehdä töitä Isossa Talossa ja vertaan sitä nykyiseen, saatan löytää muutamiakin selityksiä Jyväskylän ilmiöön.

Ollessani Ison Talon töissä minulla oli samaan aikaan useampi hattu päässäni. Siinä ei sinällään ole paljonkaan eroa nykyiseen. Tälläkin hetkellä hattuja on useita. Mutta yksi suuri ero Ison Talon Tanjalla ja Startup-Tanjalla on. Isossa Talossa suurin osa työtehtävistäni kohdistui talon sisäiseen toimintaan. Lähestulkoon kaikki palaverit istuttiin oman talon väen kesken kehittäen oman talon asioita. Asiakasrajapinnassa toimivat konsernin myynti ja asiakkuudesta vastaavat roolit. Suuri osa Ison Talon rooleista ja niiden tehtävien sisällöstä ei päässyt lähellekään asiakasta. Ei päässyt tai ei halunnut. Kun on tottunut tekemään sisäisiä asioita tuttujen kollegoiden kanssa tuttujen seinien sisäpuolella, ulosmeno on vaikeaa. Ja se mikä on vaikeaa, jää monesti tekemättä, ellei sitä aktiivisesti johdeta. Näin kävi ainakin minulle. Ja lopputuloksena Ison Talon Tanja oli kovin työllistetty Ison Talon sisäisillä asioilla niin, ettei ulosmeno ollut enää aikataulullisestikaan mahdollista.

Startup-Tanjan on pakko kääntää suunta ulos – ihan jo yhdestä käytännön syystä eli rahasta. Harvemmin kukaan asiakas maksaa yrityksen sisäisestä palaveroinnista. Ja uuden yrittäjän on aika vaikea löytää asiakkaita pitämällä tapaamisia oman porukan kesken. On siis ihan pakko lähteä ovesta ulos ja tapaamaan uusia, mahdollisia asiakkaita. Jyväskylässä oli muutama loistava puheenvuoro niukkuuden tuottamista innovaatioista. Jos ei ole mahdollista käyttää isoa rahamassia markkinointikampanjoihin, myynnin edistämiseen ja sen sellaiseen, pitää itse tavata ihmisiä ja kuunnella tarkasti mitä ihmiset sanovat sinulle. Ja sen perusteella kehittää palveluja, jotka ovat parempia ja kustannustehokkaampia kilpailijoihin verrattuna.  On myös tarve saada asiakkaat innostumaan ja sitä kautta pilotoimaan ja lopuksi toivottavasti myös vakuuttumaan eli ostamaan tuotettasi tai palveluasi. Startup-Tanjan on pakko toimia juuri niin.

Toinen ero omassa työskentelyssäni liittyy kiireeseen ja sen muodostumiseen. Isossa Talossa työskennellessäni kalenterini oli aina täynnä. Istuin palavereissa lähes koko työajan. Ja jos kalenteriini oli varattu aikaa työlle, täytyi sekin sloti useimmiten myydä jollekin vielä tärkeämmälle asialle. Siis uusi palaveri pystyyn. Näin soljuivat päivät mukavasti toinen toistaan seuraten. Kuinka tuloksellista työ oli tai millainen oli tuottavuus päivän viidennessä palaverissa, jääköön lukijan mielikuvituksen varaan. Mutta kiire oli, hemmetti vie.

Startup-Tanja buukkaa itse omat menonsa ja kokee, että pystyy aika hyvin hallitsemaan työtään. Välillä on kiire, ihan niin kuin ennenkin. Mutta sitten taas toisena päivänä voi palaverissa istumisen sijaan kehittää uusia ajatuksia lenkkipolulla tai istumalla kahvilassa latte ja tietsikka edessä. En tiedä, haluaisinko enää ikinä antaa muiden ohjailla ja täyttää kalenteriani. Taidan pitää aika mustasukkaisesti kiinni itsemääräämisoikeudestani ja hallinnan tunteestani.

Kolmas ero Ison Talon Tanjan ja Startup-Tanjan välillä liittyy asiaan, josta ei ole mukava kirjoittaa ja josta en ole erityisen ylpeä. Ison Talon Tanja oli ajoittain ylimielinen.  Oli hieno rooli, hyvä palkka ja hieno yritys – markkinajohtaja. Oliko mukamas jollakin jotakin kerrottavaa, mitä Ison Talon käytävillä ei muka kuulisi tai jo tiedettäisi. Itse en tietenkään haluaisi myöntää, mutta kyllä Iso Talo nousi hattuun yhdelle jos toisellekin.

Startup-Tanjalla ei ole mahdollisuutta olla ylimielinen. Ei ole markkinajohtajan asemaa, ei hienoa titteliä eikä hyvää palkkaa. Turpiin tulee lähes päivittäin. Mutta ylimielisyyden tilalle on mahdollista saada jotakin muuta. Aito uteliaisuus ja kiinnostus uusia ihmisiä ja ilmiöitä kohtaan mahdollistaa uusien asioiden oppimisen ja uusien innovatiivisten ajatusten heräämisen. Ei hullumpi vaihtokauppa.

Toivottavasti ensi vuonna NBF:ssa näkyy paljon Isojen Talojen ihmisiä ja niitä, jotka johtavat Isoja Taloja. Koskaan ei ole myöhäistä muuttaa omaa työn tekemisen tapaa. Nähdään ensi vuonna NBF:ssa!