Nähdyksi ja kuulluksi tulemisen voima

Viime viikkojen aikana olemme saaneet työskennellä tiiviisti kahden eri organisaation työntekijäkokemuksen äärellä. Kyseiset organisaatiot toimivat eri toimialoilla ja työn luonne poikkeaa toisistaan. Toinen näistä organisaatioista on tuhansien ihmisten yritys, toisessa on henkilöstöä vajaa 200.

Vaikka nämä organisaatiot ovat monilta lähtökohdiltaan hyvin erilaiset, nousee molemmissa keskeiseksi tekijäksi työntekijäkokemukseen liittyen nähdyksi ja kuulluksi tulemisen tarve. Näissä molemmissa organisaatioissa tämä on keskeinen asia, jonka ihmiset kokevat toteutuvan heikosti.

Henkilöstökyselyssä ja työntekijäkokemushaastatteluissa tämä nousee esiin arvostuksen teeman kautta. Kokemuksena, ettei meitä arvosteta henkilöstöryhmänä, vaikka molemmat henkilöstöryhmät ovat liiketoiminnan kannalta aivan olennaisessa roolissa. Arvostuksen tunne on keskeinen ihmisiä motivoiva asia edistymisen tunteen ohella (Amabile T., Kramer S., 2011) ja niinpä ei olekaan yhdentekevää, kuinka me tästä energiasta työn maailmassa huolehdimme.

Tällä hetkellä monessa organisaatiossa vallitsee valitettavasti ”väljähtäneen avioliiton” meininki. Viralliset sopimukset on aikoinaan allekirjoitettu, mutta psykologinen sopimus sitoutumiseen on laimentunut. Valojen vannominen uudelleen olisi monessa paikassa tarpeen.

Covid ja hybrid-työskentely ovat viimeisten vuosien aikana hapertaneet emotionaalista yhteyttä, lisänneet etäisyyden tunnetta, jonka myötä myös välinpitämättömyys on kasvanut. Näihin väljähtäneihin organisaatioliittoihin, sopii sovellettavaksi hyvän parisuhteen vinkit. Ohessa  Väestöliiton pari- ja perhesuhteiden asiantuntija Minna Jaakkolan hyvän parisuhteen merkit sovellettuna työn maailmaan.

Hyvinvoivien liittojen tunnusmerkit:

1. Myös vaikeista asioista puhutaan avoimesti

Kommunikaatio on oleellinen osa toimivaa parisuhdetta ja niin se on myös organisaatioissa. Usein kuulee, ettei viestinnälle ole riittävästi aikaa. Sinällään ymmärrettävää ja alkuun myös harmittoman kuuloista. Valitettavasti se kuitenkin usein johtaa ihmisten kokemukseen, että olemme ulkokehällä,  meistä ei välitetä, jos kommunikaatio on vähäistä, heikkotasoista tai väärin kohdennettua.

Jotkut organisaatiot ovat tulleet myös mestareiksi vaikeista asioista vaikenemisen suhteen. Halutaan pitää yllä harmoniaa, eräänlaista kevyttä coktail-kulttuuria mutta lopputuloksena onkin jotain aivan muuta. Kaikki tuntee kissan, mutta kukaan ei nosta sitä pöydälle. Oma kokemukseni on, että ihmiset ovat yleensä lähes poikkeuksetta helpottuneita, kun kissat vihdoin nostetaan pöydälle. Mitä aiemmin kissat nostettaisiin, sitä vähemmällä tunnekuormalla niistä myös pystyttäisiin keskustelemaan.

2. Riidoista päästään yli

Riidat ovat osa parisuhdetta ja riitely on tärkeä taito, niin kuin on sopiminenkin. Kuinka moni meistä osaa taitavasti ja turvallisesti riidellä parisuhteessa? Samalla tavoin työnmaailmassa meidän olisi tärkeä oppia rakentavasti konfliktoitumaan. Tämä on yksi olennainen työelämätaito, joka vaatisi valtaosalta meistä harjaantumista. Turhan paljon pelkäämme mielensä pahoittamista tai leimaamista vaikeaksi ihmiseksi.

Rakentava konfliktoituminen vaatii pohjalle luottamusta ja psykologista turvallisuutta. Sitä että uskallan asettaa itseni haavoittuvaiseksi ja nostaa asian esille ilman, että pelkään toisen vastareaktiota. Mahdollistammeko itse tällaisen tilan toiselle? Ja uskallammeko sanoittaa, jos emme koe turvalliseksi nostaa asioita esille?

3. Toisen seurassa on turvallinen olo

Kuten ei parisuhdekaan ole aina ruusuista, ei työpaikallakaan aina mene kaikki kuin Strömsössä. Meillä on huonoja päiviä, tulee virheitä, epäonnistumisia ja epävarmuuksia. Voinko kuitenkin kokea olevani turvassa tässä joukossa ilman syyllistämistä tai leimaamista? Taas tulemme luottamuksen äärelle. Voinko luottaa, että minua tuetaan eikä kukaan puukota selkään? Ottaako joku vastaan, kun kaadun?

4. Kumppani kiinnostaa

Toimivan parisuhteen kannalta on oleellista välittää ja olla aidosti kiinnostunut kumppanistaan. Kerran vuodessa tuotu ruusupuska ei pidä liekkiä yllä parisuhteessa eikä organisaatioelämässäkään. Toisten huomiointi, läsnäolevat kohtaamisen, pienet arvostuksen teot – niistä on myönteinen työntekijäkokemus tehty. Tässä ajassa on paljon rajattomuutta. Työmäärä on monella valtava, tarpeita, odotuksia, vaatimuksia tulee eri suunnista. Riittämättömyyden tunne on monelle tuttu kaveri. Tässä ajassa me ihmiset tarvitsemme rajoja. Meidän tarvitsee osata niitä itse asettaa, mutta me tarvitsemme niiden asettamiseen ja pystyssä pitämiseen myös toisten tukea ja esihenkilön apua. Rajat luo turvaa, lisäävät hallinnan tunnetta ja kokemusta, että meistä välitetään.

Tällä hetkellä monessa organisaatiossa vallitsee valitettavasti ”väljähtäneen avioliiton” meininki. Viralliset sopimukset on aikoinaan allekirjoitettu, mutta psykologinen sopimus sitoutumiseen on laimentunut. Valojen vannominen uudelleen olisi monessa paikassa tarpeen.

Kuten myös parisuhde vaatii uskoa ja toivoa, niin vaatii myös organisaatiot uudistumisen keskellä. Kun luottamus on kokenut kolauksen ja työntekijäkokemus on laskenut, tarvitsemme uskoa, että asiat korjataan, ne voidaan korjata ja ne halutaan korjata. Uskon ja toivon oheen tarvitaan näyttöjä ja edistymisaskeleiden näkyväksi tekemistä.

Meille kaikille uskoa, toivoa ja arvostavia kohtaamisia toivottaen. Pidetään toisistamme huolta, kysytään, mitä toiselle kuuluu, miten voin auttaa, otetaan asiat rohkeasti puheeksi. Kuulluksi ja nähdyksi tulemisen tunteen synnyttäminen toiselle ei ole rakettitiedettä – me jokainen pystymme siihen, kun vaan valitsemme tehdä niin. Miten Sinä valitset vahvistaa kollegan työntekijäkokemusta tänään?