Miten mielenhuolto vaikuttaa työkykyyn?

Mielen hyvinvointi on suorassa yhteydessä niin työkykyyn kuin muun elämän sujumiseen. Lue blogista kysymykset, jotka kannattaa kysyä itseltään säännöllisesti oman mielen kuntoa arvioidessaan.

Vastikään julkaistussa Helsingin Sanomien artikkelissa kerrotaan, että nykypäivän työntekijät arvostavat työhyvinvointia parantavia, aineettomia työsuhde-etuja kuten stressinhallinta- ja työpsykologipalveluita enemmän kuin aiemmin. Myös työterveyshuolloissa on huomattu, että  työntekijät hakevat herkemmin apua mielenterveydellisiin ongelmiin.

Ihmiset ovat siis heränneet oman mielen hyvinvoinnin parantamiseen ja ylläpitämiseen. Tämä on tarpeen, sillä tietotulva jonka keskellä tänä multitaskaamisen aikana elämme, kuormittaa erityisesti mieltä; monen asian samanaikainen ja ristikkäinen tekeminen sekä ulkoapäin ruudulle tulevat syötteet vievät kaikki osan huomiostamme. Psykologi Willam James kuvasi vuonna 1890 keskittymiskyvyn olevan huomion kiinnittymistä tiettyyn asiaan, muiden asioiden saadessa väistyä huomion taka-alalle. Kun koitamme ahtaa huomiokenttäämme monta päällekkäistä asiaa, keskittymiskyky ja pää joutuvat koville. Kun kuormitus ei rajoitu vain työpäivään vaan samat haasteet seuraavat meitä läpi hereilläolon, pitkään jatkuessaan tästä aiheutuu monenlaisia mielen hyvinvoinnille haitallisia vaikutuksia. Kelan selvityksestä ilmeneekin, että mielen hyvinvoinnin ongelmat ovat kasvaneet runsaasti.

Mitä työkyky on?

Työkyvystä on tehty runsaasti tutkimusta ja sitä on kuvattu monenlaisilla viitekehyksillä. Työterveyslaitoksen Työkykytalo on niistä yksi, melko yleisesti käytetty malli: Talo koostuu neljästä kerroksesta, joista kolme alinta kuvaavat yksilön henkilökohtaisia voimavaroja ja neljäs kerros itse työtä ja työoloja sekä johtamista. Alimmista kerroksista löytyy terveys ja toimintakyky, osaaminen sekä arvot, asenteet ja motivaatio. Neljäs kerros kattaa johtamisen, työyhteisön ja työolot.
Kaikissa henkilökohtaisissa työkyvyn voimavaroissa on vähintään välillisesti yhteys mielen hyvinvointiin, jota voisi kutsua tärkeimmäksi voimavaraksemme; Ilman riittävän vahvaa mieltä ja henkilökohtaisia mielen resursseja mikään ei suju hyvin.

Mielenhuolto vahvistaa niin työkykyä kuin koko ihmistä

Mielenhuolto voi olla kattotermi kaikelle sille toiminnalle, joka parantaa ja vahvistaa mielen voimavaroja. Se voi olla itsenäisesti toteutettavaa toimintaa kuten kirjan lukua, mindfulnessia tai yhdistettyä fyysistä tai taiteellista suoritusta, kuten juoksulenkki tai käsityöt. Mielenhuolto voi tapahtua myös vuorovaikutuksessa ystävän tai mielen ammattilaisen kanssa, joka parhaimmillaan tukee henkistä kasvua; henkilö reflektoi ajatuksiaan ja tunteitaan toiselle joka heijastaa nämä takaisin auttaen henkilöä ymmärtämään itseään paremmin ja sitä kautta vahvistumaan.

Mitä paremmassa tasapainossa ihmisen Työkykytalon rakenteet ovat, sitä työkykyisempi hän on. Toisaalta eri osiot myös täydentävät ja vahvistavat toinen toistaan; mitä motivoituneempi henkilö on, sitä todennäköisemmin hän myös kartuttaa osaamistaan. Jos ihminen saa myös tehdä arvojensa mukaista työtä, on sillä todennäköisesti positiivinen vaikutus hänen terveyteensä ja toimintakykyynsä.

Ammattilaisen apua kannattaa käyttää silloin kun kaipaa uutta näkökulmaa mielenhuollolle.

Nämä viisi kysymystä kannattaa kysyä itseltään arvioidessaan, olenko jättänyt mielenhuollolle riittävästi aikaa ja onko se riittävää:

1. Onko minulla päivän aikana enemmän positiivisia vai negatiivisia tunteita, levollinen mieli vai stressiä?

2. Pystynkö katsomaan elokuvan, lukea pidemmän pätkän tai työskentelemään yhden teeman ääressä häiriöitymättä esim. tarpeesta kurkata kännykkää tai ajatusten harhautuessa muualle?

3. Pysyykö muistissani niin lyhyen kuin pidemmän muistin asioita riittävän hyvin?

4. Koenko, että henkinen kapasiteetti on täysillä käytettävissäni?

5. Olenko tyytyväinen sosiaalisiin suhteisiini niin työpaikalla kuin siviilissä?

Säännöllisesti mielen hyvinvoinnista huolehtiminen on paras investointi itseämme kohtaan. Ammattilaisen apua kannattaa pyytää silloin, kun tuntuu ettei omat keinot riitä tai kaipaa uutta kulmaa mielenhuollolle.