Elämisen hallittu keveys – ja muita odottamattomia olotiloja

Koska olet viimeksi kokenut valoisaa elämisen keveyttä, ja vapaapäivien jälkeen mukavasti uudistunutta olotilaa?

Jos huomaat, etteivät viikonloput (saati pidemmät lomapätkät) ole enää pitkään aikaan virkistäneet tai työviikon aloittaminenkin tuntuu ponnistukselta, ehdotan että otat asian lähempään tarkasteluun ja esität itsellesi muutamia lisäkysymyksiä: Jaksanko jatkaa samalla tavalla seuraavankin vuoden? Jaksanko jatkaa syksyyn, jos seuraavakin kesäloma keskeytyy? Jos näkisin jonkun itselleni läheisen ihmisen tässä tilanteessa, ulkopuolelta, mitä sanoisin hänelle?

Huolimatta tapaamieni ylikuormittuneiden ihmisten erilaisista taustoista, työnkuvista ja persoonallisuuksista, heissä ollut myös jotain samaa.

Vähintäänkin voisi sanoa, että voidakseen työssä hyvin ihminen tarvitsee kolme tunnetta: hallinnan tunteen (”kyllä tämä sujuu”), turvallisuuden tunteen (”saan apua jos sitä tarvitsen”) ja toiveikkuuden tunteen (”jos tämä ei yhtäkkiä sujukaan tai joudun pärjäämään yksin, tiedän ettei tämä kestä kauaa”). Moni pitää työtään sinänsä rakkaana ja mielekkäänä, mutta edellytykset sen tekemiseen ovat huonontuneet eri syistä. Pitkittynyt unihäiriö on usein tullut ensimmäisenä ja vienyt muistin, keskittymiskyvyn ja päätöksentekokyvyn. Unihäiriö pahentaa itse itseään kun odotukset ja kokemukset nukahtamisesta ja nukkumisesta kääntyvät negatiivisiksi. Univajeen aiheuttamat kognitiiviset oireet alentavat työtehoa, työtehon aleneminen aiheuttaa lisäkuormitusta ja ahdistuneisuutta, stressi ja ahdistuneisuus vaikeuttavat unihäiriötä…..noidankehä on valmis. Kun mukaan kietoutuu vielä häpeän ja syyllisyyden tunteita voimistamaan noidankehää, kehästä on todennäköisesti vaikeaa päästä yksin pois.

Lohdullisesti, yhteistä on myös vahva oppimiskokemus kun työuupumuksesta on selvitty. Ihmiselle on usein kehittynyt valppaus tunnistaa oireet ajoissa, ja rohkeus reagoida. Miten saada nuo taidot käyttöön ilman työuupumuksen läpikäymistä?

Klassisten tekijöiden merkitystä työhyvinvoinnille ei voi väheksyä. Perehdytys; esimiehen luotettava, ystävällinen tai vähintäänkin neutraali läsnäolo; työmäärän kohtuullisuus; työnkuvan selkeys; työilmapiirin keveys; arvostuksen tunne; varmuus työsuhteen olemassaolosta ylipäätään… Tämä lista ei ole kopioitu oppikirjasta vaan sen voisi kertoa pelkästään jo kokemuksen perusteella.

Asialla voi olla kuitenkin toinenkin puoli. Omat standardit suorittamiseen ja suoriutumiseen voivat olla katon rajassa, kun työnantajalle riittäisi vähempikin. Voi olla valaiseva kokemus, kun ymmärtää ettei pahinta työajan tai -tontin rajaamisessa ollutkaan esimiehen moitteet vaan oma olotila itsesyytöksineen. Kilpailevassa kvartaalimaailmassa, jossa ikuisuuskäsitekin tuntuu saaneen rajat, on tärkeää löytää oma paikkansa ja todeta omat toimivat ulottuvuutensa.

Alkoholi ja kofeiini häiritsevät unen rakennetta (tämän todistin itse itselleni palautumista kartoittavassa sykevälimittauksessa); liikunta ja erilaiset rentoutumismenetelmät taas auttavat unirytmin palautumisessa. Unihäiriön lyhytaikainen, ensiapuluontoinen hoito lääkkeellisestikin voi olla tarpeen muutaman päivän ajan, jotta positiivinen kokemus nukahtamisesta palaa. Huolihetkien avulla ajatukset saattavat selkiytyä: mitä minä tarvitsen pysäyttääkseni noidankehän pyörimisen, ja miten minun tulee toimia jotta tarvitsemani toteutuu. Ongelmat listataan paperille, ja niille kirjoitetaan ratkaisuvaihtoehdot. Hallinnan tunne joka tapauksessa yleensä lisääntyy kun tahmeaa ajatusvyyhtiä purkaa visuaalisesti osiin.

Jos on jo kovin väsynyt, voi koko oleminen ja ajattelu olla velloutunut epämääräiseksi massaksi. Voi olla, ettei enää tiedä mitä mieltä on tai mitä tarvitsee. Ehkä mieleen on jo herännyt epäily: onko minusta tähän hommaan sittenkään? Tässä vaiheessa kannattaa viimeistään lähteä työpsykologin neuvontaan – mieluummin kuitenkin jo ensimmäisten merkkien saapuessa, jotta tilan paheneminen ja toimintakyvyn menettäminen voitaisiin ennaltaehkäistä.

Työkyvyttömyys mielialaoireiden vuoksi voi olla etenkin tehokkuuteen tottuneelle ihmiselle äärimmäinen asia. Kun ojennan sairauspoissaolotodistuksen, ojennan samalla usein syyllisyyden ja häpeän tunteen. Alkuvaihe voi kulua vain sokkitilassa: olen sairauslomalla. Mitä jos minua ei enää tarvitakaan siellä? Mitä minusta ajatellaan? Kaatuuko koko työpaikka nyt tähän? Vaatii aikaa ja totuttelua, että kykenee päästämään irti työposteista ja puheluista, hyväksymään tapahtuneen, ja sitä kautta sallimaan palautumisen alkamisen. Vaatii aikaa, että huono olo alkaa korjaantua.

Toipumisaika on iso oppimiskokemus, fyysisen voiman lisääntymistä, voimaantumista ja lopulta toiminta- ja ajatusmallien muuttumista. Suklaalevyn voi taas ostaa pöydälle ilman, että sen syö kerralla.

Petra Vanni

Olen työterveyshuoltoon erikoistuva lääkäri, ja kirjoitin kirjoituksen omien kokemusteni pohjalta, en tieteellisenä artikkelina. Kirjoittamani asiat eivät liikuta tai koske kaikkia ihmisiä. En ajattele tietäväni mutta tiedän ajattelevani. En kirjoittanut kenestäkään yksittäisestä tapaamastani ihmisestä, mutta toivon kaikille tapaamilleni ihmisille jonkin konkreettisen hyvän tällekin päivälle – se on totta, pidä siitä kiinni.

Alla olevissa linkeissä on lisätietoa työhyvinvoinnista.

http://www.ttl.fi/fi/tyohyvinvointi/Sivut/default.aspx

http://www.ttl.fi/fi/tyohyvinvointi/aivojen_hyvinvointi/sivut/default.aspx