Ajattelumme vinoumat – osa ihmisyyttä

Millaisia havaintoja sinä olet tänään tehnyt ympäröivistä asioista ja ihmisistä? Millaisia mentaalisia karttoja sinulle on näistä tilanteista mieleen piirtynyt? Tämän viikon organisaatioilmiöt liittyy ajattelun vinoumiin ja mielen karttoihin, joiden kautta navigoimme ja vuorovaikutustilanteisiin tulemme.

Pysähdy hetkeksi pohtimaan, millaisia mentaalisia karttoja sinä loit eilisistä tilanteista ja millaisia tulkintoja teit? Koitko eilen, että havaintosi olivat oikeita ja tarkkoja? (Hyvin) mahdollisesti vastauksesi on kyllä. Tätä kutsutaan Dunning-Kruger-efektiksi, jolla tarkoitetaan ihmisen taipumusta yliarvioida oman tietämyksen määrää. Kyseessä on kognitiivinen illuusio, jolle me kaikki olemme alttiita. Koemme, että omat havaintomme tilanteissa ja toisistamme on tarkkoja ja oikeita.

Ollessamme jossain tietyssä tilanteessa ja rekisteröidessämme sen tapahtumia, pystymme valitettavasti prosessoimaan vain murto-osan informaatiota kyseisestä tilanteesta. Tästä on esitetty mm. seuraavanlaisia lukuja: aivomme vastaanottaa 11 miljoonaa ”palasta” tietoa sekunnissa, kun taas mielemme pystyy prosessoimaan siitä vain 40 ”palasta” sekunnissa (Shawn Anchor). Valtavasti tietoa jää siis prosessoimatta. Tähän kun lisäämme oman tunnemaailmamme ja omat aiemmat kokemuksemme vaikuttaa tämä mentaalikarttaan, joka mieleemme piirtyy.

Näiden karttojen avulla selitämme ympäröiviä tapahtumia, esimerkiksi kollegan käyttäytymistä.

Kuten edellä on mainittu, yksi ajattelumme vinoumista on, että koemme nämä meidän karttamme tarkoiksi ja oikeiksi. Näiden pohjalta teemme tulkintoja esimerkiksi toisen puheesta tai slack-viestistä. Jos oikein rohkaistumme, lähdemme antamaan palautetta toiselle luomiemme mentaalisten karttojen pohjalta. Samasta tilanteesta muodostuu kuitenkin yhtä monta erilaista mentaalista karttaa kuin siinä tilanteessa on ihmisiä. Miten tämä on mahdollista? Jos minun karttani on oikea, mistä nuo toisten kartat sitten syntyivät ja kertovat?

Mentaalisten karttojemme piirtymiseen vaikuttaa ajattelun vinoumat ja jumit, joille me kaikki olemme alttiita.

• Edellä mainittu Dunning-Kruger efekti, jumi nimeltään Oikeassa olemisen loukku. Uskomme, että maailma näkyy muille niin kuin se näkyy meille itselle. Näin alamme uskoa omaan katuvaloon. Tämä kapeuttaa ja rajoittaa uudistumista. Katuvalon sivuun ja ympäristöön katsominen vaatii energiaa – ylimääräistä vaivaa ja energiaa, jota meillä ei useinkaan hektisessä arjessa ole.
• Edellistä vahvistaa vahvistusvinouma (engl. confirmation bias): ihminen etsii aktiivisesti omia ennakkokäsityksiään tukevaa informaatiota jättäen samalla ristiriitaisen tiedon joko huomioimatta tai soveltaen sitä kohtaan täysin eritasoista kritiikkiä.
• Halo/horns efekti on toinen vinouma, joka alkaa vinouttaa meidän mieliimme syntyviä mentaalikarttoja ajan saatossa. Suodatamme tietoa toisista ihmisistä ja heidän tekemisistä myönteisten tai negatiivisten linssien kautta.
• Yllä olevia saattaa entisestään vahvistaa ns. yksimielisyysharha (False consensus effect), jonka mukaan yliarvioimme toisten samanmielisyyttä kanssamme. Tämä saattaa vahvistaa ajattelun ja toiminnan vinoutumista entisestään olettaessamme, että muutkin ajattelevat tilanteesta näin ja tämä antaa oikeutuksen omalle toiminnalle, esim. olla toimimatta yhteisesti sovitun toimintatavan mukaisesti.
• Heuristiikat (ns. mental shortcuts) on yksi keskeinen kognitiivinen tekijä ajautusvinoumien taustalla. Niillä on ns. hyvä tarkoituksensa, ne nopeuttavat ongelmanratkaisua ja päättelyä. Ne ovat yleistyksiä ja ns. peukalosääntöjä ja näin vähentävät kognitiivista kuormitusta. Ne voivat kuitenkin johtaa epätarkkoihin johtopäätöksiin. Yksi heuristiikan muoto on Saatavuus-heuristiikka: annamme suuremman arvon tiedolle, joka tulee nopeammin mieleemme ja näin ollen johtopäätöksemme tarkkuus voi kärsiä.
• Me kaikki olemme alttiita näille ajattelun vinoumille. Kaikkein vaarallisin ajattelunvinouma onkin luulo omasta vinoutumattomuudestaan. Ajattelun vinoumat ovat osa ihmisyyttä ja kokonaisvaltaisempi kyky havainnoida ja tehdä johtopäätöksiä, on myöntää tämä itselle, jotta voi tietoisemmin pyrkiä tarkastelemaan asioita eri näkökulmista.

Seuraavalla kerralla kannattaa hypätä toisen kenkiin ja tarkastella tilannetta siitä käsin. Tai jos olet esittelemässä jotain bisnesideaa, asetu myös opponoijan tuoliin ja pohdi eri vaihtoehdot tästä näkökulmasta. Lopputulemana saat todennäköisesti jalostuneemman idean.

Monimuotoisuus on organisaatioiden elinehto. Vahvistamalla oman ajattelun kirkkautta tulemalla tietoisemmaksi omasta päättelyprosessista, mahdollistetaan sekä laadukkaammat päätökset että usein myös parempi yhteisöllisyyden kokemus.

Viimeisten pandemia-kriisivuosien aikana työyhteisökonfliktit ovat Suomessa lisääntyneet. Olemme etääntyneet organisaatiostamme, tunneyhteys kollegoihin on laimentunut ja olemme kuormittuneet.

Nämä kaikki vaikuttavat siihen, että mentaaliset karttamme ovat saattaneet alkaa saada uusia sävyjä ja piirteitä. Tämä tulee esiin esimerkiksi työyhteisöselvityksiä tehdessä. Näissä tilanteissa ollaan usein ajauduttu vahvaan vastakkainasetteluun, siten että havainnot toisista suodatetaan pääasiallisesti mustavalkoisella suodattimella. Ihan sama mitä toinen tekee, siitä tehdään negatiivinen tulkinta. Näissä selvitystilanteissa käy välillä mielessä, että kunpa voisimme vaihtaa kovalevymme ja aloittaa alusta. Pyyhkiä negatiiviset linssit ja aloittaa neutraaleilla linsseillä.

Neutraaleja linssejä meillä ihmisillä ei tosin koskaan ole käytettävissä, koska teemme tulkintoja itsemme, oman prosessorimme kautta, johon liittyy omat aiemmat kokemuksemme, tunne- ja viretilamme. Me jokainen voimme kuitenkin päättää millaisia mentaalisia karttoja haluamme tilanteista ja toisistamme luoda. Tässä ajassa jossa esiintyy paljon riittämättömyyden kokemusta, toivoisi, että lähestyisimme toisiamme korostuneen tietoisesti hyvännäkemisen kautta.

Seuraavalla kerralla kun ihmettelet kollegasi toimintaa tai mielesi tekee lausua tuomitsevia kommentteja toisesta tai organisaation toimintatavoista, pysähtyisitkö hetkeksi ja kysyisit itseltäsi:

• millaisten linssien kautta olen havaintoni tehnyt
• millainen on oma tunnetilani – positiivinen, negatiivinen, neutraali
• millaisille asioille olen ‘allerginen’, millainen käyttäytyminen/toiminta tuottaa minulle kipua
• millainen on oma kuormitustilanteeni tällä hetkellä
• millaisia tarinoita minulle on ‘syötetty’ ja miten ne ovat värittäneet havainnointiani
• mitä muuta tilanteessa oli havaittavissa, kuinka paljon suodatin informaatiota mentaalisen kartan ulkopuolelta

Sen sijaan että muodostamme mentaalisten karttojemme pohjalta johtopäätöksiä ja alamme näiden antaa ohjata myös meidän tulevia havaintoja, mitäs jos harjoituttaisimme uteliasta mieltämme ja heittäytyisimme dialogiin? Mitäs jos omasta mielestäni kollegan sitoutumattomuus onkin viesti jostain muusta?

Mihin perustan omat johtopäätökseni kollegan sitoutumattomuudesta? Mistä muusta kollegan toiminta voisi kertoa? Jos esihenkilön toiminta tuntuu mikromanageeraamiselta, mitä tämän toiminnan taustalla voisi olla? Huoli liiketoiminnasta? Halu auttaa ja tukea? Oma allergia kontrollille ja tarve vapausasteille? Sen sijaan että arvioimme ja paikoin tuomitsemme toisiamme, mitäs jos enemmän kysyisimme ja puhuisimme oman tunnekokemuksen kautta ja tutkisimme tilanteita yhdessä avoimin mielin?

Lisää lukemista:
Shawn Anchor, Before happiness, 2013
Daniel Kahneman, Olivier Sibony, Cass R. Sunstein, Noise, a flaw in Human Judgement, 2021